Kiputiloja

”Kunpa saisi vielä viilettää”

Nivelrikko on yleinen kivun aiheuttaja

Nivelrikko on yleisnimitys koirien nivelten rappeutumissairaudelle. Se on hyvin yleinen vaiva vanhenevalla koiralla. Erityisesti se vaivaa suurikokoisia rotuja, mutta myös pienemmillä koirilla voivat nivelet rappeutua kivuliaiksi. Nivelrikkoon sairastuvat myös nuoret koirat.

Nivelrikko on kivulias sairaus ja heikentää merkittävästi koiran elämänlaatua. Aiheuttajia ovat esimerkiksi nivelen ylirasitus ja raajojen virheasennot. Nivelrikko syntyy luiden päitä suojaavan sileän nivelruston vaurioista ja voi kehittyä mihin niveleen tahansa. Nivel tulehtuu ja aiheuttaa kipua. Ajan myötä niveleen voi kehittyä muitakin muutoksia, kuten luupiikkejä ja nivelkapselin paksuuntumista.

Kivusta johtuen koiran liikkumishalu, ruokahalu ja seurallisuus saattavat muuttua. Koira saattaa ontua, liikkeissä voi ilmetä jäykkyyttä etenkin aamuisin. Varmistus epäilylle saadaan usein röntgenkuvien tai tietokonetomografian avulla.

Nivelrikon hoito tulisi aloittaa varhain, jottei kipu ehdi kroonistua. Hoitamattomana nivelten tila huononee ja koiran liikkumisesta tulee entistä vaikeampaa.

Nivelrikkoa ei pystytä täysin parantamaan, mutta tehokkaalla hoidolla oireet saadaan hallintaan, jolloin koiran elämänlaatu paranee.

”Vihloo niin vietävästi”

Hammassärky on ikävä koirallekin

Hammassairaudet ovat yksi yleisimmistä kivun aiheuttajista koiralla. Koiralle kipua aiheuttavia hammassairauksia ovat ientulehdus eli gingiviitti, hampaan kiinnityskudoksen tulehdus eli parodontiitti ja lohjenneet hampaat. Koirat rikkovat myös usein hampaitaan purressaan kiviä ja luita.

Koirat saavat ienongelmia huomattavasti herkemmin kuin ihmiset, koska niiden suu on paljon emäksisempi ympäristö eikä niiden hampaita pestä riittävästi. Koiran hampaisiin ja ienrakoon kerääntyy plakkia, joka koostuu ruuanjätteestä, bakteereista, irronneista limakalvon soluista ja syljestä. Myös hampaiden vauriot päästävät bakteerit sisälle kudoksiin.

Jollei plakkia harjata pois päivittäin, se toimii bakteeritulehduksen alustana. Elimistö reagoi bakteerikasvuun tulehdusreaktiolla, joka aiheuttaa hampaiden irtoamista ja kovaa kipua ja pahimmillaan tuhoaa muun kudoksen mukana hammasluuta.

Koiran hammassärkyä on vaikea havaita, sillä koiran ruokahalu säilyy yleensä voimakkaastakin särystä huolimatta. Koska ainoat hammassäryn oireet saattavat olla epämääräiset muutokset koiran käytöksessä, särky jää monesti huomaamatta. Lemmikin suuhun pitääkin katsoa säännöllisesti. Paha haju on merkki ongelmista. Muita vaaran merkkejä ovat värjäytyneet tai halkeilleet hampaat, syömisen arastelu, kuolaaminen, suun verenvuodot, käyttäytymismuutokset, ruokahalun huononeminen ja painon lasku. Joskus pahat hammasongelmat aiheuttavat sierainvuotoa ja naaman turvotusta. Kipu on pääteltävissä näistä oireista epäsuorasti pikemminkin kuin suoraan havaittavissa.

Hammaskiven poisto on tavallisimmin tarvittava toimi. Joissakin tapauksissa tämä saattaa vaatia hampaanpoiston. Akuuttivaiheessa kipua voidaan lievittää kipulääkkeillä.

Ehkäisy on hoitoa parempi tapa pitää suu kunnossa. Hammassairauksien ehkäisemisen perustana on säännöllinen hammashuolto, mukaan lukien hampaiden säännöllinen harjaus. Hampaiden tarkastus olisi hyvä sisällyttää koiran vuosittaiseen terveystarkastukseen.

”HAU – vatsaa vääntää!”

Sisäelinten kipu

Sisälmyskipu eli viskeraalinen kipu on ikävä kokemus, joka aiheutuu siitä, että rintakehän tai vatsa- tai lonkkaontelon elinten kipureseptorit (nosiseptorit) aktivoituvat. Autonomisen hermoston hermottamat sisäelimet ovat erittäin herkkiä venytykselle, hapenpuutteelle ja tulehdukselle.

Lemmikin sisälmyskipua on vielä vaikeampaa havaita kuin ruumiillista eli somaattista kipua. Sen oireet ovat epämääräisiä ja vaikeata paikallistaa. Ne voivat ilmetä epänormaalina käyttäytymisenä, oksenteluna, pahoinvointina, outona asentona sekä laboratorioarvojen muutoksena. Ihmiset kuvailevat sisälmyskipua syvällä sijaitsevaksi, kivuliaaksi, kouristavaksi, kalvavaksi tai painavaksi. Kipuilevasta eläimestä on usein vaikeaa havaita mitään konkreettista oiretta.

Tavallisia sisälmyskivun aiheuttajia ovat vatsa-suolikanavan tulehdustilat (esimerkiksi gastroenteriitti), kasvaimet ja elimen hapensaannin estyminen (esimeriksi suoliston vierasesineet).

Sisälmyskivun hoito perustuu kivun syyn poistamiseen ja kipulääkitykseen. Jos kivun syy on tiedossa, esimerkiksi kasvain, suolen tuppeentuminen tai märkäkohtu, voidaan aiheuttaja usein poistaa leikkauksessa. Vatsasuolikanavan tulehduksellisia tauteja voidaan hoitaa lääkkeillä. Jos diagnoosi viivästyy tai sitä ei ole, kipua lieviteitään oireenmukaisesti tulehduskipulääkkeillä, opiaateilla tai erilaisten lääkkeiden yhdistelmillä.

”Nyt ei heilu”

Vesihäntä

Vesihäntä eli akuutti hännän lihasvamma on yleinen vaiva, kun koira on ulkoillut ja uinut viileässä tai kun se on joutunut kovaan rasitukseen tai suljetuksi pitkäksi ajaksi häkkiin. Koira on allapäin. Sen häntä roikkuu velttona ja kipeänä tai häntä voi olla oudolla mutkalla. Koira ei halua, että häntään kosketaan. Joskus hännän juuren karva nousee pystyyn. Koiran verestä löytyy paljon kreatiiinikinaasia, entsyymiä, joka kielii lihaskadosta. Lämpökameralla nähdään, että hännän juuri on epänormaalin kylmä. Se viittaa siihen, että alueen verenkierto on estynyt. Vahvahäntäisen eläimen häntälihakset ovat ahtaassa tilassa, jonka vuoksi turvotus johtaa paikalliseen hapenpuutteeseen. Tämä aiheuttaa lihassolujen rappiota ja kovaa kipua. Vesihäntää pidetään noutajakoirien vaivana, mutta se voi kehittyä kaikille koirille. Uimisen lisäksi myös muut hännän lihasten rasitukset voivat aiheuttaa tilan.

Vesihäntä paranee yleensä parissa päivässä, kun koira saa olla levossa. Tulehduskipulääke nopeuttaa toipumista vähentämällä kipua ja turvotusta. Jotkut koirat toipuvat hitaammin ja niiden häntä roikkuu pitkään epänormaalisti. Lopulta toipuvat kuitenkin lähes kaikki.

Vesihännän voi välttyä pitämällä huolen siitä, että koira on hyvässä kunnossa ennen rasittavaa liikuntaa. Äärimmäistä rasitusta tulee välttää. Märkä koira kuivataan ja annetaan sille vedoton lepopaikka. Lemmikkiä ei saa sulkea ahtaaseen tilaan. Pitkillä matkoilla lepo- ja venyttelytauot ovat tarpeen. Koiran häntää tulee tarkkailla ja toimia heti, jos vesihännän oireita ilmaantuu.

”Pistin silmään – kipeästi”

Koiran silmän kovakalvovammat aiheuttavat kovaa kipua

Silmän kovakalvo eli kornea on silmämunan etuosaa kattava läpikuultava kalvo. Korneassa on kolme kerrosta, uloimpana epiteeli, sitten stroma ja Descemetin kalvo. Epiteeliin ulottuvat pinnalliset vauriot ovat koiralla tavallisia. Ylivoimaisesti tavallisin syy on trauma, joka voi aiheutua kosketuksesta kasveihin, kissan raapaisusta tai siitä, että koira hankaa ärtynyttä silmäänsä. Koiran naaman poimuisuus ja ihokarvojen kontakti silmään voivat aiheuttaa traumoja. Mulkosilmäiset koirarodut, kuten bulldoggit ja mopsit, ovat erityisen herkkiä saamaan vammoja silmiinsä.

Toinen tavallinen vaurion syy on kemiallinen, esimerkiksi kun koira saa silmäänsä pesuainetta tai pölyä. Harvemmin kornean vammoja aiheuttavat bakteeri- tai virusinfektiot tai muut sairaudet, kuten kuivasilmäisyys.

Kovakalvon vammat ovat erittäin tuskallisia. Kipu aiheuttaa kudostuhoa, kun koira hankaa silmäänsä tassullaan tai johonkin pintaan. Joskus kipu aiheuttaa silmäluomiin sellaisen krampin, ettei koira saa silmäänsä auki.

Eläinlääkäri voi diagnosoida kovakalvovamman ja tutkia sen laajuuden ja vakavuusasteen värjäystipoilla. Vamman hoito riippuu vaikeusasteesta. Pinnalliset vammat paranevat 3–5 päivässä. Kornean bakteeritulehdus hoidetaan yleensä antibioottia sisältävällä silmätipalla tai -voiteella. Kortisonipitoisia lääkkeitä ei saa panna vaurioituneeseen silmään ilman eläinlääkärin diagnoosia, koska ne hidastavat kudoksen toipumista.

Silmäluomen spasmi ja sen aiheuttama kipu hoidetaan atropiinilla. Atropiinitipat helpottavat oireita nopeasti, mutta aiheuttavat pupillin laajenemista. Tästä syystä koira voi aristella auringonvaloa. Eläinlääkäri voi määrätä suun kautta otettavaa tulehduskipulääkettä, jos kipu on kova.

”Rapsuta minua leuan alta, onko siellä patti?”

Kasvainkipu

Erityisesti vanhemmalla koiralla ovat kasvaimet melko yleisiä. Niitä voi löytyä iholta tai lähes mistä tahansa elimistössä. Pienet hyvänlaatuiset kasvaimet eivät yleensä aiheuta oireita eikä niistä ole välttämättä haittaa. Hankalia ovat pahanlaatuiset kasvaimet, jotka ovat lähettäneet etäpesäkkeitä ympäri kehoa.

Kasvaimet saavat aikaan kipuja aiheuttamalla tulehdusta ja turvotusta, painamalla läheisiä kipuherkkiä kudoksia, lähettämällä etäpesäkkeitä, erittämällä kipua aiheuttavia kemiallisia aineita ja tukkimalla esimerkiksi ruokatorvea, suolta, virtsanjohtimia tai verisuonia. Monet syövät lähettävät etäpesäkkeitä luustoon ja aiheuttavat täten luustokipua. Jos kasvain painaa hermoa, joka kulkee ahtaassa tilassa esimerkiksi luun lähellä, hermo voi joutua pinteeseen ja syntyy samanlaista hermokipua ja puutumis- ja halvausoireita kuin hermojen pinnetiloissa. Syöpäkasvainten aiheuttama kipu on luonteeltaan joko kudosvauriokipua, hermovauriokipua tai molempia yhdessä. Kivunlievitys on olennainen osa kasvainsairauksien hoitoa.

”Sohva kyllä houkuttaisi, mutta ei jaksa hypätä ei”

Koiran selkäydinkanavan sairaudet

Lumbosakraalistenoosi

Selkäydinkanavan ahtautuminen viimeisen lannenikaman ja ristiluun välissä eli lumbosakraalistenoosi on melko yleinen vaiva isokokoisilla koiraroduilla. Se voi olla seurausta synnynnäisestä viasta, kuten rakenteellisesta heikkoudesta, jossa ristiluu on liian alhaalla suhteessa viimeiseen lannenikamaan. Tällöin nikamaväliin kohdistuu kuormitus, joka saattaa aiheuttaa nivelsiteiden paksuuntumista, luupiikkejä tai välilevytyrää. Nämä kaikki ahtauttavat selkäydinkanavaa.

Sairauden alkuvaiheessa havaitaan yleensä tunnusteluarkuutta sekä kipua lannerangassa taivutettaessa sitä notkolle. Hyppääminen ja makuulta nouseminen on usein kivuliasta. Takaraajoissa voi ilmetä lihasten surkastumista ja halvausoireita sairauden edetessä.

Lievissä tapauksissa oireet helpottuvat tulehduskipulääkkeillä ja hyppäämistä välttämällä. Jolleivät kipulääkkee tehoa tai takajaloissa havaitaan lihasten surkastumista tai halvausoireita, leikkaus on tarpeellinen.

Välilevyrappeuma ja välilevytyrä

Välilevyn rappeutuminen on aineenvaihduntahäiriö, jossa välilevyn geelimäinen ydin kalkkeutuu. Rappeutuminen on normaalia yli 10-vuotiailla koirilla. Monilla roduilla, kuten mäyräkoirilla ja tiibetinspanieleilla, esiintyy kuitenkin jo alle vuoden ikäisenä perinnöllistä välilevyn rappeutumissairautta. Tällöin kalkkeutunut välilevyn ydin aiheuttaa nikamien liikkuessa painetta sidekudosrenkaaseen, joka saattaa repeytyä. Repeytymän kohdalta välilevyn ydin pullistuu ylöspäin selkäydintä kohti aiheuttaen kipua. Jos pullistuma on suuri, se puristaa selkäydintä, jolloin seurauksena on halvaus.

Lieviä tapauksia voidaan hoitaa kipulääkkeillä ja kortisonilla. Leikkaus on aiheellinen vaativimmissa tapauksissa. Leikkaustekniikka valitaan pullistuman sijainnin, koiran iän ja rodun sekä oireiden vaikeusasteen perusteella.

Spondyloosi

Spondyloosilla tarkoitetaan selkänikamien luutumista yhteen, jolloin nikamien välille muodostuu luiset sillat. Luusillan kasvamisvaihe voi aiheuttaa koiralle kipua, mutta muuten tila on oireeton. Syynä spondyloosiin on nikamien välisiin nivelsiteisiin kohdistuva liiallinen rasitus tai selkärangan sairaudet.

”Vieläkin vähän tokkurainen olo”

Postoperatiivinen kipu

Leikkaus aiheuttaa lähes aina jonkinasteista kipua. Kipu johtuu yleensä toimenpiteen aiheuttamasta kudosvauriosta. Kipu alkaa ja on voimakkainta nukutusaineiden vaikutuksen lakattua. Nyrkkisääntö on, että jos toimenpide on kivulias ihmiselle, on se sitä myös eläimelle.

Eläimen kivun voimakkuuden arviointi on vaikeaa. Käyttäytymisestä ja eläimen ulkonäöstä leikkauksen jälkeen on pääteltävä, onko kipua vai ei. Näiden perusteella valintaan sopiva kipuhoito.

Leikkauksen jälkeistä kipua voidaan hoitaa opioideilla, tulehduskipulääkkeillä sekä puudutteilla. Näin tuetaan ja nopeutetaan toipumista. Hyvä kipuhoito vaikuttaa stressihormonien määrään ja edesauttaa siten kudosten toipumista. Normaalit toiminnot (virtsaaminen, ulostaminen) palautuvat nopeammin leikkauksen jälkeen ja ruokahalu paranee.

Lähteet:
https://www.doghealth.com/cancer/most-common-canine-tumors
http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/ela/sarjat/oppimateriaalia/4/elainane.pdf
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/1975/437/tietopaketti.pdf?sequence=4
Jessica K. Rychel, Diagnosis and Treatment of Osteoarthritis, Topics in Companion Animal Medicine Vol 25, Number 1, February 2010.
http://www.kennelliitto.fi/perinnolliset-selkamuutokset#IDD
http://nivel.fi/uploads/pdf/tietoa_nivelista/materiaalipankki/artikkelit/niveltieto/koirannivelrikko.pdf
Talvio T. Koiran selkärangan ja välilevyjen sairaudet.